Kun käynnistin kännykkäni tänä aamuna, ensimmäinen viesti oli jo siellä. "Hyvää huomenta! Miltä päiväsi näyttää?" siinä luki, ja lopussa oli hymynaama. Kehooni laskeutui välittömästi koittava odotus. Tai pikemminkin jalkojeni välissä. "Se näyttää hyvältä", vastasin ja virnistin myös. Tunnit kuluivat, enkä kuullut mitään muuta. Pettymys. Olisi ollut täydellistä tavata hänet tänään. Se oli ainoa päivä tällä viikolla, jolloin koko aamu oli auki, mutta sitten kampaamoaikani lähestyi, ja arvelin, ettei mitään tapahtuisi. Sitten yhtäkkiä tuli viesti...
